maanantai 29. lokakuuta 2012

Kouluruoan ongelmat ja haitat

Monien ystävieni ja aikamonen muunkin nykynuoren mielestä kouluruoka on todellinen ongelma kouluissamme sillä sen maku saattaa joskus olla ihan muuta mitä saattaa odottaa. Maha kurniessa kaverusten kanssa kävellessämme ruokalaan huomaamme ihanan juustoisen silakka mössön jonka maku on aivan selkääraapiva. Tällainen ruoka ei tuota hyvää mieltä ja nälkä jää kaivertamaan loppupäiväksi ellei ole rahaa tepastella kaupan lihapiirakka hyllylle.
       Olisikohan mitenkään mahdollista että kouluruokaan saataisiin jonkinsortin paraneminen joskus? Kuulemma kouluruokaan käytetään kutakuinkin 80s per oppilas tai jotain sinne päin, ja sen lisäksi mitä on kuullut toisaalta, niin vankiloidenkin ruokaan käytetään enemmän rahaa kuin koulujen. Eikö sen pitäisi olal toisinpäin? Jos vaikka 1e per oppilas, mikäli se näin siis oli. Niin saataisiin maittavammat ruoat jokaisen koululaisen elämään, ja näin nuoret saattaisivat säästää rahaa jottei kaikki rahat mene kaupan karkkihyllyyn. 
       Aika moni nuori on varmasti tätä mieltä, ja monet aikuisetkin saattavat myös olla tätä mieltä ettei se kouluruoka aina maitakkaan. Ei ole hienoa olla loppupäivää maha möristen koulun penkillä.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Tiuhtin vastoinkäymiset urheilun parissa


Viisivuotta sitten Tiuhtilta murtui jalka, kun hän pelasi jalkapalloa Mikkelin raviradalla joukkuensa LePS:in kanssa. Murtumaa lähdettiin hoitamaan heti Mikkelin keskussairaalaan ja sieltä Tiuhti pääsi kotiin muutaman lääkärin vääntelyn jälkeen kipseineen päivineen. Tiuhti joutui pitämään taukoa jalkapallon parista muutaman kuukauden.
         Tiuhtin tauon loputtua, hän palasi joukkuensa tykö täynnä energiaa ja valmis uusiin matseihin. Tiuhti oli hieman ruosteessa muutaman kuukauden tauon jälkeen mutta täynnä palavaa tahtoa tottua kaikkeen uudestaan. Loppukaudesta Tiuhti oli saanut taas oman pelitatsinsa takaisin. Koulun liikunta tunnilla Tiuhti pelasi koripalloa kavereidensa kanssa ja he hyppivät trampoliinilta donkatakseen korkeammalta koriin. Tiuhti hyppäsi omalla vuorollaan ja hypystä tuli todella ilmava, kunnes jotain meni vikaan kun Tiuhti löi pallon koriin ja Tiuhti tippui kädellensä liikuntasalin lattialle. Tiuhtilta murtui vasen käsi. Opettaja kutsui ambulanssin ja Tiuhti lähti Lemin sairaalaan väänneltäväksi ja kipsattavaksi uudemman kerran.
        Tiuhtin onneksi hän ei joutunut luistamaan yhdestäkään kesän jalkapallopelistä, sillä oli talvi. Huonopuoli tässäkin oli koska Tiuhti rakastaa laskettelemista, mutta nyt hän ei pääse harrastamaan rakastamaansa lajia sillä hänen kätensä on murtunut. Kevät alkoi häämöttää ja Tiuhti sai kipsinsä pois ja sai taas alkaa harrastelemaan kaikkea mitä hän halusi, mutta Tiuhti alkoi varomaan kättään hiukan enemmän tämän jälkeen, ja miettimään kannattaako kaikkea tehdä.